1# Patu pähkinänkuoressa

Motivaation puutteessa mä ajattelin perustaa uuden blogin, lähteä ikäänkuin puhtaalta pöydältä kertomaan tästä meidän touhuilusta. Olen 18-vuotias hevosalan opiskelija ja omistan suomenhevostamma Patun.

Lähdetään liikkelle perusfaktoista; 13-vuotias suomenhevostamma Patuska (tutummin Patu, Patsu, Möhkö, Paape, Pamppis ja niin edelleen), isä on Patrik ja emä Hilun Valo. Vaaleanrautias, liinahtava, läsi ja kaikki jalat valkokavioita. Korkeutta about 155cm tai vähän alle ja leveyttä varmaan sitäkin enemmän..

Reilu vuosi sitten syksyllä erinäisten juttujen takia Patun jaloissa on enemmän ja vähämmän sanomista; molemmissa jaloissa jännevammat, jotka ovat pikkuhiljaa lähes parantuneet. Pikkuhiljaa palailemme koulutreenejen pariin - esteet voimme jalkojen takia unohtaa.

Patu on tullut minulle kesällä 2009 eli yhteistä taivalta on jo yli kolme vuotta takana. Papsu elelee meidän omassa kotipihassa russin, lämppärin ja shetlanninponin laumakaverina.

Patu on epäileväinen uusia ihmisiä kohtaan. Se ei välttämättä tule karsinasta ulos uuden ihmisen käsitellessä ja epäröi kaikkia uusia juttuja. Tavallista onkin, että Patu pöristelee turvallaan aina jonkun jännän jutun kohdatessaan.

Patu on kuitenkin kiltti hoitaa. Karsinassa harjaus ja muu onnistuu myös vapaana, satuloidessa vähän irvistelee, muttei mitään yleensä tee. Loimittaminen ja letkulla pesu onnistuu. eivätkä raspaus ja kengitys tuota mitään ongelmia.. Lastauksessa Patsu nössöilee silloin tällöin, välillä menee sisään suoraan kävelemällä ja välillä vaatii vähä kannustusta takaapäin - yleensä riittää kun joku vähän kädellä tuuppaa. Napakasti käskemällä tamma menee yleensä nopeasti sisään. Vieraat paikat (leiri, kisat, valmennukset) eivät ole tuottaneet Patulle minkään sortin hermoromahdusta ja siellä Patu vaan möllöttää ja katselee paikkoja.

Ratsastettavuudeltaan Patu on lievästi hassu. Selässä voi olla väärinpäin, kolme päällä, seisoa ja vaikka pomppia ilman että Möhkis välittää, mutta kunnon koulutreeneissä pienikin horjahdus selässä saa Patun koventamaan vauhtiaan. Patu yrittää aina luistaa työnteosta koventamalla vauhtia ja siinä tilanteessa ainakaan vetokisa hevosen kanssa ei tuota tulosta.

Patu rakastaa juosta pellolla, maastossa, kentällä, radalla... Maastoillessa ekoissakin raveissa pahimpina päivinä se on valmis sinkoamaan täyteen laukkaan, yleensä pidättämällä se  kuitenkin pysyy ihan kivassa ravissa.  Rauhallista laukkaa saa maastossa hakea aika pitkään. Maastossa pelkää vähän kaikkea, postilaatikoita, koiria, ojia, kiviä, puita jne.. Traktorit, autot yms eivät tuota kuitenkaan yleensä ongelmia. Pellolla yleensä mennään joko superkovaa tai ei ollenkaan, täysiä on kiva mennä, yleensä kuitenkin jarrut löytyy jossain vaiheessa. Maastopoluilla köpöttely on varmaan parasta mitä Patu tietää! Aina metsäpolkuja / teitä nähdessään Patu koittaa tunkea sinne. Suomenhevoset on metsässä eläneitä ;)

Maastoesteitä pellolla - hevonen hanskassa ja silleen. Syksy 2010.

Kenttätyöskentelyssä Papsu on alussa yleensä hyvinkin rento mulla tai tutuilla ratsastajilla. Yleensä uudet ratsastajat saa Patun juoksemaan ihan päättömästi ilman jarruja, eikä näin nopeasti ajatellen kovinkaan moni ole Patusta tykännyt ekalla ratsasastuskerralla. Vaatii paljon töitä saada P ratsastettua niin läpi, että jokainen pidäte menee sinne aivoihinkin asti ja että kaikki onnistuu edes suunilleen oikein, mutta parhaimmillaan Patu on todella kuuliainen, eteenpäinpyrkivä ja mukava ratsastaa. Itse olen kisannut tällähetkellä raviohjelmaa ja heC yhdissä kisoissa.. Ravi on peräänannon kannalta Patun paras askellaji (-no, ravia hevosen onkin helpoin koota=)) mutta laukkakin löytyy kolmitahtisena kunhan vaan sen saa esille. Valmentajan mukaan Patun muoto on todella hyvä ja että siitä saa vielä ihan kivan hevosen, kunhan kertyy vähän enemmän kilometrejä kentällä mennessä.

kouluvalmennus 25.4.2011

koulutreeniä pellolla 6.5.2011

Esteitä Patullahan enää ei hypätä, mutta se oli maastoilun lisäksi Patun lempihommia :)

Vaikka Patun kanssa on vielä edessä rutkasti töitä, on se kuitenkin mun elämän hevonen.