torstai 31. lokakuuta 2013

48# Kun mikään ei ole kuin ennen

Niin yhtäkkiä voi kaikki muuttua. Vielä alkuviikosta kaikki oli niin hyvin, ja vaikka meidän lämppäritamma Leidi nyt olikin jo 23 vuotias, ajattelin että kyllä se ensi kesän ainakin meillä vielä on. Sitten se iski, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Rakkaasta hevosystävästä olisi luovuttava ja mahdollisimman nopeasti.

Leidi oli mun ensimmäinen oma hevonen. Se tuli meille lokakuussa 2006 ja jos me ei oltais Leidiä otettu, olisi se jo laukkaillut taivaslaitumilla pitkät ajat. Ensimmäiset pari kuukautta Leidi vaan opetteli elämään uudessa paikassa ja pikkuhiljaa aloin sitä ratsastamaan. Olin itse 12 vuotias melko kokematon ratsastaja ja Leidi pöllöili minkä kerkesi. Ihmettelen ettei koskaan mitään vakavampaa sattunut vaikka lensin joskus kyydistä muun muassa seinää päin.

Kuitenkin Leidi oli aina maailman kiltein hoitaa eikä halunnut ihmisille mitään pahaa. Lisäksi Leidi tuli toimeen kaikkien hevosten kanssa.

Leidin ensimmäisiä kuukausia meillä. 
2007 kevät...
Pikkuhiljaa Leidi kuitenkin rauhoittui ja yhteistyö alkoi sujumaan. Alettiin käymään maastossa, hypittiin pieniä esteitä ja puuhailtiin milloin mitäkin. Eniten Leidi tykkäsi kuitenkin maastoilla, siellä se sai mennä ilman suurempia vaatimuksia. Leidi oli hyvin herkkä luonteeltaan, ja vaikka säpsyi välillä tyhmiä asioita, pysähtyi se aina. Ainakin melkein :D
kesä 2010
kesä 2011, Leidi 21v 
Leidinkin kanssa on ollut vastoinkäymisiä, raviaikainen jännevamma uusiutui vuonna 2009, mutta siitä Leidi vielä toipui kesän lepäiltyään. Kuitenkin tämän jälkeen Leidi oli koko ajan vaan kevyemmällä käytöllä ihan varmuuden vuoksi. Kuitenkin välillä Leidi pääsi mukaan touhuiluihin sekä tietenkin oli heppakavereiden kanssa laitumella ympäri vuoden :)
tammikuu 2012, hiihtoratsastusta. Leidi tykkäs noista suksista mutta pulkka aiheutti sille hermoromahduksen.
talvi 2012
Kuitenkin tämän viikon tiistai-ilta muutti kaiken. Leidi oli aina yleensä ensimmäisenä tai ainakin kavereiden kanssa odottamassa portilla iltaisin sisäänpääsyä, mutta tiistaina Leidiä ei näkynyt. Ensimmäisenä mun mielen valtasi pelko että mitä Leidille on tapahtunut. Kävelin laitumelle päin ja sieltä Leidi könkkäsi hitaasti tallia kohti. Lähemmällä tarkastelulla huomasin oikean etujalan, kaksi kertaa jo hajonneen jänteen, olevan aivan turvonnut ja kosketusarka eikä Leidi varannut painoa sille kunnolla.

Sekunnin sadasosassa tiesin jo, mikä tälle elämässään paljon antaneelle tammalle olisi oikea ratkaisu tässä vaiheessa. Päätös ei todellakaan ollut helppo. Leidi oli kuitenkin juossut yli 70 ravilähtöä, tehnyt neljä varsaa ja rikastuttanut ratsun hommissaan monien elämää omalla loistavalla luonteellaan. Äitikin alkoi tykkäämään lämminverisistä Leidin luonteen ansiosta. Kuitenkin ainut järkevä ratkaisu oli päästää Leidi taivaslaitumille näkemään vanhoja kavereitaan, laiduntamaan yhdessä Tinken kanssa.

Seuraavan päivän Leidi vietti kentällä parhaan kaverinsa Rullen kanssa tietämättömänä tulevasta. Vaikka rakkaasta ystävästä luopuminen sattui ja sattuu edelleen, Leidiä viimeistä kertaa taluttaessani tiesin että päätös oli juuri oikea. Leidiä sattui jokainen askel, mutta aina niin kiltti tamma käveli mukisematta löysällä narulla mun perässä.

Kiitos kaikesta, Carmody Silent Lady ♥
★ 10.5.1990
† 29.10.2013

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

47# Pitkästä aikaa taas

Ompas persoonallinen otsikko.. Noh, hetkeen en taas ole päivitellyt joten ajattelin ihan perus kuulumisia laittaa.
Tämä kuva on jostain parin viikon takaa, aika perus höntsäilyä kuvista päätellen.. Ah vois opetella istumaan keskellä satulaa :D

Seuraavat kuvat onkin tältä päivältä, Pinja oli kuvailemassa meidän kouluiluja.

Välillä vähän tippuu kuolaimen alle...


Tää kuva on musta hauska, kun heinäkuulta on samasta asennosta kuva(<klik), ja mun silmään ainakin Patu on tässä jo hieman ryhdikkäämpi.

Oikeassa kierroksessa laukassa P menis mielummin vasemmalle asettuneena...


Huomenna olisikin sitten valmennus pitkästä aikaa! Ihan hyvä päästä valvovan silmän alle ja saada taas vähän uusia juttuja treeneihin. Onkin mennyt vähän löysäillessä tämä 2kk valmennustauko.. :(

Paljon ollaan maastoiltu ja tuossa pari viikkoa sitten kävin ekaa kertaa pitkään aikaan kunnolla yksin maastossa. Saikun jälkeen Patu ei halunnut/uskaltanut yksin mennä maastossa kovinkaan pitkälle, vaan ollaan jumituttu viimeistään puolen kilometrin päähän kotoa. Mutta onneksi nyt maastoilu on taas ottanut sujuakseen. Välillä tosin liiankin hyvin, kun Devitan kanssa maastossa jarrut häviää johonkin...

Kiviharjussa olisi seuraavaksi 17.11 koulukisat, saa nähdä innostunko lähtemään. Todennäköisesti menen vaan heC seuraavaksi, kun se B on vähän liian vaikea luokka Patulle vielä.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

46# Syksykiireitä

Hups, on tullut vähän päivitystaukoa.. Mulla tosiaan alkoi tossa kuukausi sitten terveydenhoitajan amk opinnot ja on ollut aika paljon kaikenlaista tässä lähiaikoina, joten on päivittely jotenkin jäänyt vähiin. On vielä vähän opettelua tässä ammattikorkean opiskelutavassa ja siinä, että muistan tehdä kaikki tehtävät itsenäisesti ajallaan !

Käytiin tosiaan kiviharjussa seurakoulukilpailuissa tossa 18.8. Kisat meni ihan hyvin ja jotkut on varmaan Patun fb profiilista nähneetkin, että helposta C tuli 57% ja sijoituksena 9/27 eli aika hyvä perusrata tuli. K.N. specialin verkassa jo huomasin että Patu oli aika väsynyt ja viskeli päätään. Radalle lähdin vaan hakemaan oikeita teitä ja että tulee suhteellisen siisti rata. Prosentteja tuli 52 ja tulos 11/14 :D

Mitäpä muuta.. Ei olla edes valmentauduttu tässä lähiaikoina ja oon aika paljon vaan maastoillut / mennyt ilman satulaa Patulla. Viime viikonloppuna Henni ja Tiia kävi ratsastamassa meiän hevosia. Hennille Patu onkin tuttu hevonen, mutta Tiia meni ekaa kertaa Patulla. Patu on aina vähän villi kun sillä menee ekaa kertaa ja tuli Tiialla muutama ihan hyväkin pätkä :D
Henni ja Patu
Tiia ja Patu


loppuverkkasin Patun itse, tästä näkee kuinka rennosti ollaan lähiaikoina menty...
Patun rakennetta 28.8. Pieni kesämaha pitää olla vai kuinka ;)
Tänään jopa sain myös kuvia kun menin Patulla ensin kentällä koulua ja sitten vähän sänkkärillä. Vois vaan ite opetella pitämään noi ohjat kädessä... Kentällä Patu oli kyllä ihan hyvä ratsastaa, sänkkärillä meno oli vähän holtitonta.. Kuten kuvat kertovat :D


Tän tarkemmin en nyt ehdi kertoilemaan meidän kuulumisia, aamulla koulu kutsuu.. Mutta lupaan päivittää vähän nopeammin seuraavan kerran! :)

Ja ainiin, tervetuloa kaikki uudet lukijat keitä on tässä ilmestynyt mun taukoilujen aikana!

tiistai 13. elokuuta 2013

45# Patu neljä vuotta meillä!


Itse asiassa Patu on ollut meillä jo yli neljä vuotta, se tuli mulle 24.7.09 ja omistus vaihtui virallisesti 10.8.2009. Tähän aikaan on mahtunut niin paljon kaikenlaista, jännevammaa, mystistä kavioarkomista, epäonnistumista ja etenkin tänä vuonna alkanut löytymään ihan uusia puolia Patusta :)

Ajattelin laittaa teille vähän näytille kuvia mun ja Patun taipaleesta, kuvat menee aikajärjestyksessä. Varotan, näitä tulee aika paljon sillä en osaa valita vain muutamaa parasta! Jotkut kuvat on pienempiä kuin toiset sillä mulla ei ole alkuperäisiä versioita näistä enää :(
koeratsastus

hei järkytys miksen oo leikannu noita jalkakarvoja :DDD

ekat kisat ja voittorata 60cm ♥

ekat koulukisat.....





Näiden kisojen jälkeen kaikki meni plörinäksi :(
jännevammainen pöllöilijä, joka aamuinen riekkuminen menossa


klinikalla..

käyntilenkillä naapuritallilla, Riina meni heidän kentällään ni P sai odotella tossa

syksyllä aloitettiin jo normaalimmat treenit, P lihakseton pulla reilun vuoden seisomisen jälkeen.

keväällä Patu oli jo näin hyvän näköinen lihavuuskunnoltaan, kunnes laidun...

ja eilinen tilanne :)
Patu on ainakin tähän astisista hevosista ollut se mun elämän hevonen. Jopa siitä hetkestä lähtien kun se koeratsastuksessa ravasi kolme kierrosta laukan jälkeen vaikka kuinka koitin saada käyntiin. Toi hevonen osaa olla tosi hieno ja liikkua hyvin, kunhan malttaa. Aiemmin Patulla oli tapana luistaa työnteosta koventamalla vauhtia, mutta nykyään se on jo aika hyvin jäänyt pois. 

Patun kesämahan pienentäminenkin on lähtenyt vähän käyntiin, vyö menee jo reiän tiukemmalle ;D Viime viikolla käytiin myös 19km maastolenkki sekä oon koittanut joka päivä ratsastaa vähintään tunnin kun aiemmin saatoin lopettaa jo reilun puolen tunnin jälkeen. Kyllä se tästä taas!

Toi hevonen ei tuu koskaan myyntiin, sen mä oon Patulle luvannut.

Tää ei tuu poistuu täältä koskaan
timantit on ikuisia 
24.7.2009 >